Ezekiel 3

Hesekiel syö kirjeen

1Sitten hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, syö, minkä tästä löydät. Syö tämä kirjakäärö, mene ja puhu Israelin heimolle."

2Avasin suuni, ja hän antoi tämän kirjakäärön minulle syötäväksi.

3Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytä itsesi tällä kirjakääröllä, jonka sinulle annan." Minä söin, ja se oli minun suussani makea kuin hunaja.

4Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, mene nyt Israelin heimon luo ja puhu heille minun sanani. 5Sillä sinua ei lähetetä outokielisen ja kankeapuheisen kansan luo, vaan Israelin heimon luo, 6ei monien kansojen luo, outokielisten ja kankeapuheisten, joiden puhetta et ymmärrä. Jos niiden luo lähettäisin sinut, he sinua kuulisivat. 7Mutta Israelin heimo ei tahdo sinua kuulla, koska he eivät tahdo kuulla minua. Sillä koko Israelin heimolla on kova otsa ja paatunut sydän. 8Katso, teen kasvosi yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa ja otsasi yhtä kovaksi kuin heidän otsansa. 9Timantin kaltaiseksi, kiveä kovemmaksi teen otsasi. Älä pelkää heitä äläkä arkaile heidän kasvojaan, sillä he ovat kapinoiva suku."

10Sitten hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, kaikki sanani, jotka sinulle puhun, ota sydämeesi ja kuule korvillasi. 11Mene ja saavu karkotettujen luo, kansasi lasten luo. Puhu heille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra – kuulkoot he tai olkoot kuulematta."

12Niin Henki nosti minut, ja minä kuulin takaani suuren, jylisevän äänen: "Kiitetty olkoon Herran kirkkaus, siinä missä se on!" 13ja olentojen siipien äänen, kun ne löivät toisiinsa, samalla pyörien äänen ja suuren, jylisevän äänen. 14Silloin Henki nosti minut ja otti minut, ja minä kuljin murheellisena henkeni kiivaudessa, ja Herran käsi oli väkevänä päälläni. 15Tulin Tell-Aabibiin karkotettujen luo, jotka asuivat Kebar-joen varrella; ja siellä, missä he asuivat, istuin hämilläni heidän keskuudessaan seitsemän päivää.

16Mutta seitsemän päivän kuluttua minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: 17"Ihmislapsi, olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan suustani, on sinun varoitettava heitä puolestani. 18Jos sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestään, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissään, mutta hänen verensä vaadin sinun kädestäsi. 19Mutta jos sinä varoitat jumalatonta eikä hän käänny jumalattomuudestaan eikä jumalattomalta tieltään, niin hän kuolee synnissään, mutta sinä olet sielusi pelastanut.

20Jos taas vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä ja panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee – kun et häntä varoittanut, niin hän kuolee synnissään, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta – mutta hänen verensä vaadin sinun kädestäsi. 21Mutta jos sinä varoitat vanhurskasta, ettei vanhurskas tekisi syntiä, eikä hän tee syntiä, niin hän totisesti on elävä, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut."

22Herran käsi tuli siellä minun päälleni, ja hän sanoi minulle: "Nouse ja mene laaksoon, niin puhun siellä sinulle."

23Nousin ja menin laaksoon, ja katso, siellä seisoi Herran kirkkaus, samanlainen kuin se kirkkaus, jonka olin nähnyt Kebar-joen varrella. Lankesin kasvoilleni.

24Mutta minuun tuli Henki ja nosti minut jaloilleni, ja hän puhui minulle ja sanoi minulle: "Mene, sulkeudu sisälle huoneeseesi. 25Sinä, ihmislapsi! Katso, sinut pannaan köysiin ja sidotaan niillä, niin ettet voi mennä ulos heidän keskuuteensa. 26Tartutan kielesi suusi lakeen, niin että mykistyt etkä voi olla heille nuhtelijana, sillä he ovat kapinallinen suku. 27Mutta kun puhun sinulle, avaan suusi, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra. Kuulkoon, joka kuulee, ja olkoon kuulematta, joka ei kuule, sillä he ovat kapinoiva suku."